Suukappaleen ja lehdykän yhdistelmä ratkaisee saksofonin ja klarinetin soinnista suuremman osan kuin moni aloittelija arvaa – usein enemmän kuin itse soittimen merkki. Tämä artikkeli on tarkoitettu saksofonistille, klarinetistille ja heidän vanhemmilleen tai opettajalleen, jotka miettivät miksi sama soitin kuulostaa eri soittajien käsissä täysin erilaiselta.
Suukappaleen rakenne ja sen vaikutus sointiin
Suukappaleen sisäinen kammio (chamber) ja kärjen aukko (tip opening) määrittävät paljon siitä, kuinka helposti ääni syntyy ja millainen sen sävy on. Avara kammio tuottaa yleensä pehmeämmän, pyöreämmän soinnin – tätä käytetään klassisessa musiikissa. Tiukempi ja pienempi kammio taas antaa terävämmän, kirkkaamman äänen, joka kantaa paremmin big bandin tai rock-yhtyeen läpi.
Kärjen aukon koko vaikuttaa suoraan siihen, kuinka kovaa lehdykkää suukappaleeseen kannattaa yhdistää. Mitä leveämpi aukko, sitä pehmeämpi lehdykkä yleensä tarvitaan, jotta ilma kulkee tasaisesti eikä ääni katkeile. Klassisessa saksofonissa käytetään usein Selmer S80- tai S90-mallin suukappaleita, joiden aukko on suhteellisen kapea, kun taas jazzsaksofonistit suosivat avarampia metallisia suukappaleita kuten Otto Link tai Meyer.
Lehdykän paksuus, materiaali ja vahvuusasteikko
Lehdykät luokitellaan yleensä asteikolla 1,5–5, jossa pienempi numero tarkoittaa pehmeämpää ja suurempi kovempaa lehdykkää. Vandoren Traditional -lehdykät ovat yleisin lähtökohta sekä klarinetistille että saksofonistille, ja aloittelija lähtee usein liikkeelle vahvuudesta 2 tai 2,5. Kova lehdykkä ei ole automaattisesti parempi – se vaatii enemmän puhalluspainetta ja huulien tukea, ja liian kova lehdykkä väsyttää huulet nopeasti ja tekee äänestä puuromaisen.
Materiaalilla on myös merkitystä. Perinteinen ruokoruoholehdykkä (cane) elää kosteuden mukana ja vaatii totuttelun, mutta antaa lämpimän, elävän sävyn. Synteettiset lehdykät kuten Légère tai D’Addario Venn ovat kalliimpia, noin 25–35 € kappale perinteisen 20–25 € kymmenen kappaleen rasian sijaan, mutta kestävät jopa vuosia ja soivat tasaisesti sään ja kosteuden vaihdellessa. Monet koulujen musiikkiluokat ovat siirtyneet synteettisiin lehdykkiin juuri tämän tasaisuuden takia.
Suukappaleen ja lehdykän yhteensopivuus
Pelkkä hyvä suukappale tai pelkkä hyvä lehdykkä ei riitä – yhdistelmän täytyy toimia yhdessä. Avaralla jazz-suukappaleella kannattaa yleensä käyttää pehmeämpää lehdykettä, esimerkiksi vahvuutta 2–2,5, vaikka soittaja olisikin kokenut. Kapealla klassisella suukappaleella taas voi käyttää kovempaa, 3–3,5 vahvuista lehdykettä ilman että soitto muuttuu raskaaksi.
Tämä on yksi yleisimmistä väärinkäsityksistä: moni ajattelee, että ammattilaisen pitää aina soittaa mahdollisimman kovalla lehdykkeellä. Todellisuudessa moni ammattilaissoittaja käyttää yllättävän pehmeää lehdykettä, koska yhdistelmä suukappaleen kanssa on hiottu vuosien varrella juuri hänen embouchurelleen sopivaksi. Lehdykän kovuus ei ole ansiomerkki, vaan työkalu.
Yleisimmät virheet lehdykän ja suukappaleen valinnassa
Kolme virhettä toistuu erityisesti aloittelijoilla ja heidän vanhemmillaan soitinta ostaessa:
Liian kova lehdykkä heti alkuun. Moni ajattelee kovemman lehdykän kuulostavan ammattimaisemmalta, mutta se tekee äänen tuottamisesta turhan raskasta ja voi jopa lannistaa aloittelijan.
Lehdykkien vaihtamatta jättäminen. Ruokolehdykkä kuluu ja menettää elastisuuttaan 10–20 soittokerran jälkeen, vaikka se näyttäisi ehjältä. Moni soittaa samalla lehdykkeellä kuukausia ja ihmettelee, miksi ääni on tunkkainen.
Väärä ligatuuri eli kiristin. Halpa tai väärän kokoinen ligatuuri painaa lehdykkää epätasaisesti ja tukahduttaa värähtelyn, vaikka itse suukappale ja lehdykkä olisivat laadukkaita.
Aloittelijan ja edistyneen soittajan valinnat
Aloittelijalle riittää yleensä soittimen mukana tullut vakiosuukappale ja pehmeä 2–2,5 vahvuinen Vandoren- tai Rico-lehdykkeiden rasia, joka maksaa 15–25 €. Musiikkiopiston tasotutkintoihin valmistautuessa kannattaa jo miettiä hieman vakavammin harkittua suukappaletta, sillä esimerkiksi klarinetin ja saksofonin tasosuoritukset arvioivat myös äänenlaatua, johon suukappale vaikuttaa suoraan.
Keskitason soittajalle sopii esimerkiksi Vandoren M13 tai Yamaha 4C -tyyppinen suukappale, hintaluokka 60–120 €. Edistynyt jazzsoittaja tai orkesterimuusikko siirtyy usein käsintehtyyn tai puoliammattilaistason suukappaleeseen, joita löytyy 150–400 € hintahaarukasta – Otto Link ja Meyer ovat tunnettuja nimiä metallisten jazz-suukappaleiden puolella. Kun soitin ja tarvikkeet ostetaan käytettynä, kannattaa suukappaleen kärki ja lehdykkäpinta tarkistaa erityisen huolellisesti kulumien ja lohkeamien varalta – tähän löytyy tarkempaa ohjeistusta artikkelista käytetyn soittimen kunnon tarkistus ennen ostoa.
Mistä löytää oikea yhdistelmä ja asiantunteva myyjä
Suukappaleen ja lehdykän löytäminen on usein kokeilun kautta tapahtuvaa hienosäätöä, ja siksi henkilökohtainen neuvonta soitinkaupassa on arvokasta. Kokenut myyjä kysyy ensin, mitä musiikkityyliä soitat ja kuinka pitkään olet soittanut, ennen kuin suosittelee tiettyä vahvuutta tai mallia. Vinkkejä oikean, osaavan liikkeen tunnistamiseen löytyy artikkelista soitinkaupan valinta – näin löydät sopivan liikkeen.
Kannattaa myös muistaa, että suukappale ja lehdykkä ovat vain osa kokonaisuutta – itse puhallinsoittimen paino ja koko vaikuttavat siihen, jaksaako aloittelija ylipäätään harjoitella riittävän pitkään oikean embouchuren kehittymiseksi. Tästä syystä soittimen valinta kannattaa tehdä kokonaisuutena, ja aihetta käsitellään laajemmin artikkelissa puhaltimen valinta aloittelijalle – soittimen paino.
UKK
Kannattaako aloittelijan ostaa heti kalliimpi suukappale?
Ei yleensä. Soittimen mukana tuleva vakiosuukappale ja pehmeä lehdykkä riittävät ensimmäisiin kuukausiin, ja kalliimpaan suukappaleeseen kannattaa siirtyä vasta kun embouchure ja hengitystekniikka ovat kehittyneet.
Kuinka usein lehdykkä pitää vaihtaa?
Aktiiviharjoittelijalla lehdykkä kannattaa vaihtaa noin 10–20 soittokerran välein, koska kuitu väsyy ja ääni muuttuu tunkkaiseksi vaikka lehdykkä näyttäisi vielä ehjältä.
Voiko klarinetin ja saksofonin lehdykkiä käyttää ristiin?
Ei suoraan – klarinetin ja saksofonin lehdykät ovat eri levyisiä ja eri profiililla leikattuja, joten ne on valittava soittimen ja suukappaleen mukaan erikseen.
Yhteenveto
Suukappaleen kammion muoto, kärjen aukko ja lehdykän vahvuus muodostavat yhdessä sen kokonaisuuden, joka ratkaisee soittimen soinnin – ei pelkkä soittimen merkki tai hinta. Aloittelijan kannattaa pitäytyä pehmeässä lehdykkeessä ja vakiosuukappaleessa, kunnes tekniikka kehittyy, ja vaihtaa lehdykkä säännöllisesti riippumatta siitä miltä se silmämääräisesti näyttää. Kun yhdistelmä lopulta löytyy kokeilemalla, ero soinnissa kuuluu heti – ja usein juuri se ero ratkaisee, tuntuuko soittaminen mielekkäältä vai turhauttavalta.