Efektipedaalit ketjussa toimivat vain niin hyvin kuin niiden järjestys ja virransyöttö sallivat. Kun pedaalilaudalla on enemmän kuin kaksi pedaalia, niiden järjestys alkaa vaikuttaa soundiin ja virransyöttö taustakohinaan. Tämä artikkeli on tarkoitettu kitaristille tai basistille, joka rakentaa ensimmäistä pedaalilautaansa tai ihmettelee, miksi kallis efektiketju surisee ja kuulostaa tukkoiselta. Lopputuloksena saat ketjun, joka kuulostaa selkeältä, pysyy hiljaisena ja kestää myös keikalla.
Efektipedaalien järjestys signaaliketjussa
Perusjärjestys perustuu yksinkertaiseen logiikkaan: ensin muokataan signaalin dynamiikkaa ja säröä, sitten sävyä liikutellaan ja vasta lopuksi lisätään tilaa. Jos kaiku tulee ennen säröä, särö vahvistaa kaiun hännät sotkuiseksi puuroksi. Jos särö tulee kaiun jälkeen, kuulostaa samalta kuin soittaisi pesuhuoneessa rikkinäisellä kaiuttimella.
Hyväksi havaittu lähtökohta näyttää tältä:
1. Viritin ja suodattimet – esimerkiksi Boss TU-3 (noin 100-120 €) ensimmäisenä, wah heti perään.
2. Kompressori – tasaa dynamiikkaa ennen kuin särö tarttuu signaaliin.
3. Overdrive, distortion ja fuzz – miedompi särö yleensä ennen raskaampaa.
4. Modulaatiot – chorus, phaser, flanger ja tremolo.
5. Delay ja reverb – aina ketjun loppupäässä, reverb viimeisenä.
Volyymipedaali on tapaus erikseen. Säröjen edessä se toimii kuin kitaran oma volyyminuppi ja vaikuttaa säröasteeseen. Delayn jälkeen se on master-säädin, joka antaa kaikuhäntien soida luonnollisesti loppuun, kun ääni vaimennetaan.
Milloin perusjärjestys ei päde
Säännöt ovat lähtökohta, eivät laki. Vintage-tyyppinen fuzz, kuten germaniumtransistoreilla toteutettu Fuzz Face -klooni, haluaa nähdä kitaran mikrofonit suoraan. Jos sen eteen laitetaan puskuroitu viritin tai wah, fuzz muuttuu ohueksi ja räksyttäväksi. Siksi moni sijoittaa tällaisen fuzzin ketjun aivan ensimmäiseksi ja virittimen sen perään.
Phaser ennen säröä taas on harkittu soundivalinta, jota 1970-luvun rockissa käytettiin paljon. Kokenut soittaja kokeilee eri järjestyksiä ensin patch-kaapeleilla lattialla ja kiinnittää pedaalit tarranauhalla lautaan vasta sitten, kun järjestys tuntuu oikealta.
Jos käytät vahvistimen omaa särökanavaa, esimerkiksi Marshallin, Mesa Boogien tai Orangen kanavaa, modulaatiot ja viiveet kannattaa viedä vahvistimen efektilenkkiin (FX loop). Silloin kaiku tulee vahvistimen säröasteen jälkeen ja pysyy selkeänä. Suomalaisessa metal-perinteessä, Children of Bodomista Insomniumiin, tämä on käytännössä vakioratkaisu: särö tulee vahvistimesta ja tila efektilenkistä. Lisätietoa vahvistimen valinnasta käyttötilanteen mukaan on artikkelissa vahvistimen teho ja käyttötilanne.
Myytti: true bypass on aina parempi
Pedaalimarkkinoinnissa true bypass esitetään usein laatumerkkinä. Totuus on mutkikkaampi. Kun kymmenen true bypass -pedaalia ja 6-metrinen kaapeli soittajalta vahvistimelle kytketään yhteen, kaapelikapasitanssi kasvaa niin suureksi, että diskantti alkaa kadota. Soundi tummuu ja menettää terävyyttään, vaikka mikään pedaali ei ole päällä.
Yksi laadukas puskuri ketjun alussa korjaa tilanteen. Monessa Bossin pedaalissa ja virittimessä on puskuri valmiina. Yhdistelmä on usein paras: puskuri alkupäässä, true bypass -pedaalit sen jälkeen. Myös hyvät kaapelit vaikuttavat, ja ne löytyvät osastolta kitarakaapelit. Halpa 3 metrin kaapeli on tuskin syy huonoon soundiin, mutta irtonainen liitin on yleinen syy rätinään.
Virransyöttö: jännite, napaisuus ja virta
Useimmat pedaalit käyttävät 9 V DC -jännitettä, 2,1 mm:n liitintä ja miinusnapaa keskellä, eli Boss-standardia. Poikkeuksia on kuitenkin paljon. Osa pedaaleista tarvitsee 12 V tai 18 V, ja vanha Line 6 DL4 käytti 9 V AC -virtalähdettä. Väärä jännite tai napaisuus voi rikkoa pedaalin hetkessä, eikä takuu yleensä kata sitä.
Tärkein luku on virrankulutus milliampeereina (mA). Analoginen overdrive kuluttaa usein vain 5-20 mA, mutta digitaalinen delay tai reverb, kuten Strymonin pedaalit, voi kuluttaa 250-500 mA. Kokenut soittaja laskee ensin kaikkien pedaalien yhteiskulutuksen ja tarkistaa vasta sitten, riittääkö virtalähde. Jokaisen lähdön kapasiteetin pitää ylittää siihen kytketyn pedaalin kulutus.
Daisy chain -kaapeli (10-20 €) jakaa yhden adapterin virran usealle pedaalille. Se toimii kolmen tai neljän analogisen pedaalin kanssa, mutta digitaaliset pedaalit tuovat samaan maahan kellotaajuuksia, jotka kuuluvat vinkunana. Erotettu virtalähde, kuten Voodoo Lab Pedal Power 2 Plus tai Strymon Zuma (noin 200-330 €), antaa jokaiselle pedaalille oman eristetyn lähdön. Se on usein laudan hiljaisin investointi.
Yleisimmät virheet pedaalilaudan rakentamisessa
Liian pieni virtalähde. Kun virta ei riitä, digitaalinen pedaali käynnistyy uudelleen kesken kappaleen tai alkaa rätistä. Tyypillisesti tämä huomataan vasta keikalla, kun valot ja muut laitteet ovat samassa pistorasiassa.
Virta- ja signaalikaapelit rinnakkain. Kun virtakaapelit kulkevat signaalikaapelien vieressä, hurina pääsee signaaliin. Kokenut rakentaja vie virtakaapelit laudan alle ja ristii ne signaalikaapelien kanssa tarvittaessa 90 asteen kulmassa.
Liikaa pedaaleja liian aikaisin. Kotona soittamisen innostus 2020-2021 täytti monen aloittelijan laudan kahdellatoista pedaalilla ennen kuin ketjun perusasiat olivat hallussa. Neljä hyvin valittua pedaalia oikeassa järjestyksessä kuulostaa paremmalta kuin kaksitoista sattumanvaraisesti kytkettyä.
Sähköturvallisuus ja kuulo
Pedaalilauta on osa sähköistä järjestelmää. Älä koskaan poista vahvistimen maadoitusta hurinan poistamiseksi. Se on hengenvaarallista, varsinkin kun laulumikrofoni on kytketty eri maadoitettuun PA-järjestelmään. Hurinan syy löytyy yleensä maasilmukasta tai rikkinäisestä kaapelista, ja viallinen kaapeli kuuluu roskiin eikä teipattavaksi.
Myös kuulo on suojattava. Fuzz ja boost voivat nostaa äänenvoimakkuutta yllättävästi, ja treenikämpällä äänitaso ylittää helposti 100 dB. Muusikon korvatulpat vaimentavat ääntä tasaisesti koko taajuusalueella, joten soundia voi edelleen arvioida. Niitä löytyy osastolta korvatulpat. Keikkailevalle soittajalle yksilöllisesti valetut tulpat ovat järkevä hankinta.
UKK
Missä järjestyksessä efektipedaalit kannattaa kytkeä?
Perusjärjestys on viritin, wah, kompressori, särö, modulaatiot, delay ja reverb. Vintage-fuzz kannattaa usein sijoittaa ensimmäiseksi. Jos vahvistimessa on efektilenkki ja käytät sen omaa säröä, modulaatiot ja viiveet kannattaa viedä lenkkiin.
Voiko kaikki pedaalit kytkeä samaan adapteriin daisy chain -kaapelilla?
Muutaman analogisen 9 voltin pedaalin kanssa se yleensä toimii. Digitaaliset pedaalit ja suuri yhteiskulutus aiheuttavat kuitenkin kohinaa ja käynnistysongelmia, joten niille kannattaa hankkia erotettu virtalähde.
Miksi pedaalilauta hurisee, vaikka kaikki pedaalit ovat pois päältä?
Yleisimmät syyt ovat maasilmukka jaetussa virransyötössä, viallinen kaapeli tai virtakaapelien kulkeminen signaalikaapelien vieressä. Etsi vika kytkemällä pedaaleja irti yksi kerrallaan.
Rakenna ketju vaihe kerrallaan
Aloita järjestämällä pedaalit perusjärjestykseen, kuuntele lopputulosta ja tee poikkeuksia vain silloin, kun korvasi sanoo niin. Laske virrankulutus ennen virtalähteen ostamista ja varaa siihen noin 20-30 % ylimääräistä tulevia pedaaleja varten. Jos olet epävarma, ota pedaalit mukaan soitinkauppaan. DLX Musicin tai Musamaailman kaltaisessa liikkeessä myyjä kytkee laudan nopeasti testiin ja kertoo, mikä ketjussa hurisee.