Kitaran mensuuri ja kaulan profiili ratkaisevat usein enemmän soitettavuudesta kuin itse kitaramerkki tai hinta. Moni aloittelija valitsee ensimmäisen kitaransa pelkän ulkonäön tai budjetin perusteella, vaikka juuri nämä kaksi mittaa määrittävät, tuntuuko soittaminen luontevalta vai jatkuvalta taistelulta kaulaa vastaan.
Mitä mensuuri tarkoittaa ja miksi se ratkaisee paljon
Mensuurilla tarkoitetaan kitaran satulan ja nollanauhan (tai virityskoneiston yläpään) välistä etäisyyttä – käytännössä kielten värähtelevää pituutta. Se ilmoitetaan yleensä tuumina tai millimetreinä, ja se vaikuttaa suoraan kielten jännitykseen, nauhavälien leveyteen ja soittimen sävyyn.
Fenderin sähkökitaroissa mensuuri on tyypillisesti 25,5 tuumaa (648 mm), kun taas Gibson käyttää Les Paul -mallistossaan 24,75 tuuman (629 mm) mensuuria. Ero kuulostaa pieneltä, mutta se näkyy soitossa selvästi: lyhyempi mensuuri tuntuu löysemmältä sormien alla, pidempi taas jännittyneemmältä ja terävämmältä.
Lyhyt, keskipitkä ja pitkä mensuuri – erot soinnissa ja soitettavuudessa
Lyhyt mensuuri (alle 24,75 tuumaa) sopii usein pienikätisille soittajille, lapsille ja niille, jotka tekevät paljon bendauksia ja sooloilua – kielet taipuvat kevyemmin. Sointi on tyypillisesti lämpimämpi ja pyöreämpi.
Pitkä mensuuri (25,5 tuumaa tai enemmän) antaa kielille enemmän jännitystä, mikä tuottaa kirkkaamman ja ponnekkaamman äänen. Tämä on suosittu ratkaisu raskaammassa musiikissa, jossa kitara viritetään alas – suomalaisessa metal-perinteessä, jota edustavat muun muassa Children of Bodom ja Wintersun, moni kitaristi käyttää tarkoituksella pidempää tai jopa baritoni-mensuuria (27 tuumaa tai enemmän), jotta matalasti viritetty kieli pysyy jännittyneenä eikä muutu löysäksi ja epäselväksi.
Keskipitkä mensuuri, esimerkiksi PRS:n 25 tuuman ratkaisu, pyrkii tasapainottamaan näitä ominaisuuksia – se on suosittu valinta, kun soittaja ei ole varma kumpaa suuntaa suosia.
Kaulan profiilit – C, U, V ja D-muoto
Mensuurin lisäksi kaulan poikkileikkaus eli profiili vaikuttaa siihen, miltä kitara tuntuu kädessä. Yleisimmät profiilit ovat:
C-profiili – pyöristetty, tasapainoinen muoto, joka sopii useimmille käsille ja soittotyyleille. Tämä on yleisin valinta uusissa Fender- ja Yamaha-kitaroissa.
U-profiili – paksumpi ja pyöreämpi, tyypillinen vanhoissa vintage-kitaroissa. Antaa tukevan otteen, mutta voi tuntua raskaalta pieniin käsiin.
V-profiili – kulmikkaampi, suosittu peukalolla otettavissa soinnuissa ja blues-tyylisessä soitossa.
D-profiili – ohuempi ja litteämpi, suosittu nopeaa soolottamista ja tekniikkaa vaativassa soitossa, esimerkiksi Ibanezin ja ESP:n metal-suunnatuissa malleissa.
Kaulan leveys nollanauhalla ja paksuus eri nauhaväleillä vaihtelevat myös merkkien ja mallien välillä, joten kahden C-profiiliksi merkityn kaulan tuntu voi silti poiketa toisistaan.
Mensuuri ja profiili yhdessä – esimerkki käytännöstä
Kuvitellaan tilanne, jossa aloitteleva kitaristi on soittanut puoli vuotta lyhyen mensuurin akustisella kitaralla ja siirtyy kokeilemaan sähkökitaraa. Jos uusi soitin on pitkämensuurinen ja D-profiilin ohuella kaulalla, sointuotteet ja bendaukset voivat tuntua yllättävän erilaisilta – kielet ovat jäykemmät, mutta kaula on ohuempi ja nopeampi liikkua.
Kokenut soittaja taas, joka on tottunut paksuun U-profiiliin ja tekee paljon peukalo-otteita soinnuissa, saattaa kokea ohuen D-profiilin epävakaaksi, vaikka se objektiivisesti mitattuna olisi ”helpompi” nauhaväleiltään. Soitettavuus on siis aina yhdistelmä totuttua tekniikkaa, käden kokoa ja soittotyyliä – ei pelkkää mittataulukkoa.
Yleinen myytti kaulan paksuudesta
Yksi yleisimmistä väärinkäsityksistä on, että ohut kaula on automaattisesti helpompi aloittelijalle. Todellisuudessa liian ohut ja litteä kaula voi johtaa siihen, että peukalo painaa vahingossa naapurikieliä tai ote kiristyy epäluontevasti, koska kädellä ei ole mitään tukevaa muotoa vasten. Monelle aloittelijalle keskipaksu C-profiili on itse asiassa helpompi hallita kuin äärimmäisen ohut kaula, koska se ohjaa kättä luonnollisempaan asentoon.
Toinen myytti on, että lyhyt mensuuri olisi aina ”aloittelijan kitara” ja pitkä mensuuri vasta kokeneille. Mensuurin valinta liittyy enemmän musiikkityyliin, käden kokoon ja soittotekniikkaan kuin taitotasoon.
Klassinen kitara ja musiikkiopiston vaatimukset
Musiikkiopistoissa ja tasosuorituksissa klassisen kitaran mensuuri on lähes poikkeuksetta standardoitu noin 650 millimetriin, ja kaula on tyypillisesti leveämpi kuin sähkökitaroissa nailonkielten välien vuoksi. Jos oppilas valmistautuu musiikkiopiston tasotutkintoon, kannattaa varmistaa opettajalta, täyttääkö harkittu kitara vaaditut mitat – väärä mensuuri tai liian kapea kaula voi hankaloittaa sormitusten opettelua juuri silloin, kun tekniikka on vasta muotoutumassa.
Kotimaisista valmistajista esimerkiksi Landola on tunnettu pitkästä perinteestään akustisten ja klassisten kitaroiden parissa, ja sen mallistosta löytyy vaihtoehtoja eri kädenkokoihin ja soittotasoihin.
Näin kokeilet kitaraa soitinkaupassa
Mensuuria ja kaulan profiilia ei voi arvioida luotettavasti pelkkien mittatietojen perusteella – ne pitää tuntea käsissä. Soitinkaupassa kannattaa kokeilla useampaa mallia peräkkäin ja kiinnittää huomiota erityisesti siihen, miten peukalo asettuu kaulan taakse ja miten sointuotteet onnistuvat ilman että ranne joutuu kiertymään epämukavaan kulmaan. Lisätietoa siitä, mihin asioihin liikkeessä kannattaa kiinnittää huomiota, löytyy artikkelista soitinkaupan valinnasta.
Jos kitara päätyy tilaamaan verkosta ilman mahdollisuutta kokeilla sitä etukäteen, kannattaa etukäteen selvittää palautusehdot siltä varalta, että mensuuri tai kaulan profiili ei tunnukaan sopivalta – tästä on hyötyä lukea myös artikkelista verkkokaupan palautuskäytännöistä.
Sähkökitaraa kokeillessa vahvistimen kautta on hyvä muistaa myös kuulon suojaaminen – varsinkin, jos testataan useampaa mallia peräkkäin voimakkaalla äänenvoimakkuudella, korvien rasitus kertyy nopeasti.
UKK
Vaikuttaako mensuuri kitaran äänensävyyn?
Kyllä. Pidempi mensuuri tuottaa yleensä kirkkaamman ja jämäkämmän äänen kielten suuremman jännityksen ansiosta, kun taas lyhyempi mensuuri antaa lämpimämmän ja pehmeämmän sävyn.
Mikä kaulan profiili sopii parhaiten aloittelijalle?
Useimmille aloittelijoille keskipaksu C-profiili on hyvä lähtökohta, koska se tukee luonnollista käden asentoa. Lopullinen valinta kannattaa kuitenkin tehdä kokeilemalla, koska käden koko ja soittotyyli vaikuttavat kokemukseen.
Voiko mensuuria tai kaulan profiilia muuttaa jälkikäteen?
Ei käytännössä. Mensuuri ja kaulan muoto ovat kitaran rakenteellisia ominaisuuksia, joita ei voi muuttaa ilman koko kaulan vaihtoa. Siksi ne kannattaa selvittää huolella jo ostovaiheessa.
Yhteenveto
Kitaran mensuuri ja kaulan profiili eivät ole pelkkiä teknisiä lukuja, vaan ne ratkaisevat käytännössä, tuntuuko soittaminen mukavalta vuosien ajan vai jääkö kitara kaappiin muutaman viikon jälkeen. Kannattaa varata aikaa kokeiluun, kysyä neuvoa kaupan henkilökunnalta ja muistaa, että oikea valinta riippuu aina soittotyylistä, käden koosta ja siitä musiikista, jota aikoo soittaa – ei pelkästä merkistä tai hintalapusta.
