Perkussiot ja käsirummut kevyenä aloituksena

Perkussiot ja käsirummut kevyenä aloituksena

Moni haluaisi soittaa, mutta kitaran sointuotteet tai pianon nuotinluku tuntuvat liian isolta alulta, ja silloin perkussiot ja käsirummut ovat usein paras tapa päästä musiikin sisälle. Cajonin, djemben tai bongojen kanssa rytmiin pääsee kiinni jo ensimmäisenä iltana, eikä laitteisiin tarvitse käyttää satoja euroja. Tässä artikkelissa käydään läpi, mikä käsirumpu sopii millekin soittajalle, paljonko aloitukseen kannattaa varata rahaa ja mitkä virheet vievät aloittelijalta motivaation.

Miksi käsirummut sopivat aloittelijalle

Käsirummussa ääni syntyy suoraan kämmenestä. Välissä ei ole kapuloita, kieliä tai koskettimistoa, joten kehon liike kuuluu heti. Tästä syystä rytmisoittimet ovat suomalaisessa varhaisiän musiikkikasvatuksessa ja kunnallisten musiikkiopistojen perusopetuksessa usein ensimmäinen kosketus yhteissoittoon.

Aikuiselle hyöty on vähän erilainen. Cajon kulkee mukana mökille, ja sen voi kaivaa esiin nuotiolla akustisen kitaran rinnalle. Yksinkertaisella bassolla ja virvelillä soitettu komppi riittää kantamaan kokonaisen kappaleen. Moni bändisoittaja onkin aloittanut juuri niin, ja siirtynyt vasta myöhemmin täyteen rumpusettiin.

Kevyt aloitus ei silti tarkoita, ettei tekniikalla olisi väliä. Tähän palataan myyttiosiossa.

Perkussiot ja käsirummut – yleisimmät vaihtoehdot

Cajon on laatikkorumpu, jonka päällä istutaan ja jonka etulevyä lyödään. Sisällä olevat virvelijouset tai -langat antavat terävän virvelimäisen äänen. Peruscajon maksaa 80-150 €, ja Meinlin, Schlagwerkin tai LP:n (Latin Percussion) laadukkaammat mallit 200-400 €. Cajon on akustisissa kokoonpanoissa ylivoimaisesti suosituin käsirumpu, koska se korvaa rumpusetin perusäänet yhdessä laatikossa.

Djembe on Länsi-Afrikasta peräisin oleva pikarin muotoinen rumpu, jossa on yleensä vuohennahka. Siitä saa kolme perusääntä: syvän basson keskeltä, tonen reunalta ja kirkkaan slapin. Halvimmat synteettikalvoiset djembet maksavat 50-100 €, käsityönä tehdyt nahkakalvoiset 200-500 €. Djembe vaatii enemmän tekniikkaa kuin cajon, mutta se palkitsee soittajaa dynamiikallaan.

Bongot ovat kahden pienen rummun pari, jota soitetaan polvien välissä. Aloittelijan bongot maksavat 60-150 €. Ne kuuluvat latinalaisamerikkalaiseen musiikkiin ja sopivat hyvin bändin rytmipohjaa täydentämään.

Kongat eli tumbadorat ovat isompia ja korkeampia, ja niitä soitetaan yleensä kahden tai kolmen rummun sarjana telineessä. Hinnat lähtevät noin 300 €:sta per rumpu, joten kongat eivät ole tyypillinen ensimmäinen hankinta.

Pientä perkussiota kannattaa ajatella lisävarusteena eikä pääsoittimena. Tamburiini, shakerit, marakassit ja cowbell maksavat 10-40 € kappaleelta, ja ne tuovat yhteissoittoon paljon väriä. Bändissä tamburiinin soittaminen täsmälleen tempossa koko kappaleen ajan on vaativampaa kuin luulisi.

Näin valitset ensimmäisen käsirummun

Kokenut lyömäsoitinmyyjä kysyy ensin, millaista musiikkia asiakas haluaa soittaa ja kenen kanssa. Pop-, rock- ja singer-songwriter-kappaleisiin kitaran säestykseksi cajon on lähes aina oikea valinta. Afrikkalaiseen rumpupiiriin tai omaehtoiseen rytmiharjoitteluun djembe sopii paremmin. Salsa, son ja latinjazz ohjaavat bongojen ja kongien suuntaan.

Seuraavaksi ammattilainen katsoo soittajan kokoa. Lapselle tai pienikokoiselle aikuiselle täysikokoinen 50 cm:n cajon voi olla liian korkea, jolloin ryhti kärsii ja selkä väsyy. Djemben kalvon halkaisija vaikuttaa sekä ääneen että soitettavuuteen: 10-12 tuuman kalvo sopii lapselle, 12-14 tuumaa aikuiselle. Lapsen soittimen mitoituksesta kerrotaan lisää artikkelissa lapsen ensimmäinen soitin ja soittimen koko.

Kolmas kysymys on käsittely. Synteettikalvo kestää kosteuden ja lämpötilan vaihtelut, mikä on Suomen ilmastossa iso etu, kun rumpu kulkee talvella autossa ja kesällä mökillä. Nahkakalvo soi lämpimämmin, mutta se löystyy kosteassa ja voi revetä kuivassa sisäilmassa.

Soitinta kannattaa ehdottomasti kokeilla myymälässä ennen ostoa. Cajonien välillä on yllättävän suuria eroja bassoäänen syvyydessä ja virvelijousten herkkyydessä. Vinkkejä testaamiseen löytyy artikkelista soittimen kokeilu myymälässä. Isommissa ketjuliikkeissä, kuten DLX Musicissa tai Musamaailmassa, on usein useita cajoneita rinnakkain vertailtavana, ja pienemmät erikoisliikkeet osaavat neuvoa etnisten rumpujen kalvoissa ja virityksessä.

Myytti: käsirumpu ei vaadi tekniikkaa

Yleisin väärinkäsitys on, että käsirumpua voi ”vain hakata”. Totuus on päinvastainen. Djemben slap syntyy, kun sormet osuvat kalvon reunaan rentoina ja kevyesti kupertuneina, ja väärin soitettuna se kuulostaa tonen ja basson sekoitukselta. Väärä tekniikka myös sattuu: sormien juuret mustelmilla ja ranteet kipeinä viikon jälkeen ovat tavallinen merkki siitä, että käsi iskee kalvoon jäykkänä.

Toinen myytti on, että cajon on hiljainen soitin. Ei ole. Lähietäisyydeltä voimakkaasti soitettu cajon tai djembe yltää helposti samoihin äänitasoihin kuin rumpusetin virveli. Kerrostalossa tämä kannattaa huomioida jo ennen ostoa.

Muutama tunti opettajan kanssa säästää kuukausia virheellisen tekniikan purkamista. Monet musiikkiopistot ja kansalaisopistot ympäri Suomea järjestävät rumpupiirejä ja perkussiokursseja, jotka ovat edullinen tapa saada perustekniikka kuntoon.

Kuulo, turvallisuus ja lasten soittimet

Lyömäsoittimet ovat kuulon kannalta riskialttiita, koska iskuäänen huiput ovat lyhyitä ja teräviä. Pitkä rumpupiiri suljetussa tilassa tai bändiharjoitus vahvistettujen soittimien kanssa rasittaa korvia enemmän kuin moni tajuaa. Musiikkikäyttöön suunnitellut korvatulpat vaimentavat ääntä tasaisesti koko taajuusalueella, joten musiikki kuulostaa yhä luonnolliselta. Säännöllisesti keikkailevalle muusikolle yksilöllisesti valetut muusikon kuulosuojaimet ovat järkevä investointi.

Jos cajonissa on mikrofoni tai pickup ja se kytketään PA-järjestelmään, sähköturvallisuuteen pätevät samat säännöt kuin muuhunkin keikkakalustoon. Vialliset kaapelit poistetaan heti käytöstä, ja laitteiden maadoitus tarkistetaan.

Lasten kohdalla shakerit ja marakassit ovat suosittuja, mutta pienet mallit voivat sisältää irtoavia osia tai siemeniä, jotka aiheuttavat tukehtumisvaaran alle 3-vuotiaille. Valmistajan ikäsuositusta kannattaa noudattaa. Pelkät leikkisoittimet löytyvät yleensä lelukaupoista, kun taas soitinkauppa myy oikeita musiikkisoittimia, jotka kestävät myös vakavampaa harjoittelua.

Yleisimmät virheet perkussioiden hankinnassa

Halvin mahdollinen djembe verkosta. Alle 40 euron koriste-djembeissä kalvo on usein huonosti kiristetty, eikä viritys pysy. Soitin päätyy hyllyyn, ja aloittaja luulee vian olevan omassa soitossaan.

Cajon ilman säädettäviä virvelijousia. Kiinteä virvelimekanismi voi surista jatkuvasti tai olla liian vaimea. Säädettävä malli maksaa 30-60 € enemmän, mutta sen äänen saa sovitettua tilaan ja musiikkityyliin.

Väärä soittoasento. Cajonin päällä istutaan helposti kumarassa, jolloin selkä väsyy jo puolessa tunnissa. Ryhti on suora, ja soitin kallistetaan hieman taaksepäin jalkojen väliin.

Myös huolto unohtuu helposti. Nahkakalvoista rumpua ei säilytetä lattialämmityksen päällä tai pakkasessa autossa. Ruuvivirityksen kiristimet kiristetään ristikkäin, ja köysiviritteisen djemben uudelleenviritys kannattaa jättää soitinhuoltoon, jos oma kokemus ei riitä.

UKK

Kumpi on parempi aloittelijalle, cajon vai djembe?
Cajon on helpompi, jos tarkoitus on säestää kitaraa tai laulua pop- ja rock-kappaleissa. Djembe vaatii enemmän tekniikkaa, mutta se sopii paremmin rumpupiireihin ja afrikkalaisiin rytmeihin.

Paljonko hyvä aloittelijan cajon maksaa?
Laadukas aloittelijan cajon säädettävillä virvelijousilla maksaa noin 100-200 €. Sen hintaluokan soittimella voi soittaa vuosia ennen kuin päivitystä tarvitsee harkita.

Voiko käsirumpuja soittaa kerrostalossa?
Voi, mutta varoen. Cajon ja djembe ovat yllättävän äänekkäitä, ja matalat bassotaajuudet kulkevat rakenteiden läpi. Pehmeämpi soitto, matto soittimen alla ja harjoittelu päiväsaikaan auttavat.

Yhteenveto ja viimeinen vinkki

Perkussiot ja käsirummut ovat matalan kynnyksen tapa aloittaa soittaminen. Cajon 100-200 eurolla on useimmille aikuisille paras ensimmäinen hankinta, ja djembe tai bongot sopivat, jos musiikkimaku vie afrikkalaisten tai latinalaisamerikkalaisten rytmien suuntaan. Rahaa kannattaa käyttää soittimen kokeiluun, muutamaan opetustuntiin ja kuulosuojaimiin, ei kalleimpaan malliin.

Paras vinkki on soittaa heti alusta lähtien jonkun kanssa. Rytmisoitin elää vasta yhteissoitossa. Kaverin kitara, musiikkiopiston rumpupiiri tai pelkkä taustaraita puhelimesta opettaa ajoitusta paremmin kuin yksin soitettu tunti.

Anna pisteet

(ei vielä ääniä)

Arvostele, kommentoi tai kerro kokemuksista