Rumpusetin ostaminen on yksi hankalimmista soitinvalinnoista, koska paketti koostuu kymmenistä osista jotka pitää sovittaa yhteen tilan, musiikkityylin ja soittajan tason mukaan. Tässä artikkelissa käydään läpi rumpusetin peruskomponentit, yleisimmät koot ja miten kokoonpano kannattaa valita omaan tarpeeseen.
Rumpusetin peruskomponentit
Tavallinen akustinen rumpusetti koostuu viidestä rummusta ja kolmesta symbaalista. Bassorumpu (kick) on setin sydän, jota soitetaan jalkapedaalilla ja joka tuottaa matalan, tunkeutuvan pohjan. Virveli (snare) on soittajan lähimpänä oleva rumpu, jossa on alapinnalla lankasarja (snare wire) tuottamassa terävän räpsähdyksen.
Tom-tomit jaetaan kahteen tyyppiin: telinetomit (rack tom) kiinnitetään bassorummun päälle tai erilliseen telineeseen, ja lattiatomi (floor tom) seisoo omilla jaloillaan soittajan oikealla puolella. Peruskokoonpanossa on yleensä kaksi telinetomia ja yksi lattiatomi, mutta jazz-setit tyytyvät usein yhteen kumpaakin.
Symbaaleista kolmikko hi-hat, crash ja ride kattaa suurimman osan tavallisesta bändisoitosta. Hi-hat toimii rytmisenä selkärankana jalkapolkimen ohjaamana, crash antaa aksentteja ja ride kantaa pidempiä rytmikuvioita esimerkiksi jazzissa ja balladiosuuksissa. Näiden lisäksi tarvitaan telineet, jalkapedaali ja rumpukapulat – rumpukapuloita kannattaa hankkia useampi pari, sillä ne kuluvat ja katkeavat käytössä.
Bassorummun ja tom-tomien koot
Bassorummun halkaisija vaihtelee tyypillisesti 18–24 tuuman välillä. Pienempi 18–20 tuuman bassorumpu sopii jazz- ja fusion-setteihin, joissa halutaan tarkka, nopeasti sammuva ääni. Rock- ja metal-musiikissa suositaan 22–24 tuuman bassorumpuja, koska ne tuottavat syvemmän ja pidempään soivan pohjan.
Virvelin koko on lähes standardoitu: 14 tuumaa halkaisijaltaan, syvyys vaihtelee 5–6,5 tuuman välillä. Matalampi virveli on herkempi ja soveltuu kevyempään soittoon, syvempi taas antaa enemmän voimaa rock-käyttöön. Tom-tomien koot skaalautuvat yleensä 10–16 tuumaan telinetomeissa ja 14–18 tuumaan lattiatomissa.
Näitä sääntöjä ei kannata noudattaa orjallisesti. Moni ammattirumpali käyttää tarkoituksella ”väärän kokoista” bassorumpua – esimerkiksi pop-tuotannoissa nähdään yhä useammin 20-tuumaisia bassorumpuja myös rock-biiseissä, koska ääni erottuu paremmin miksauksessa.
Kokoonpanon valinta soittotyylin mukaan
Aloittelijalle riittää usein niin kutsuttu fusion- tai standard-kokoonpano: bassorumpu, virveli, kaksi telinetomia, lattiatomi ja peruskolmikko symbaaleja. Tällaisen aloittelijasetin hintahaarukka liikkuu 500–1 000 euron välillä, ja siihen sisältyy yleensä telineet mutta ei aina symbaaleja tai kapuloita.
Jazz-soittajat tyytyvät usein pienempään, niin sanottuun bebop-kokoonpanoon: 18-tuumainen bassorumpu, yksi telinetom ja yksi lattiatomi. Tämä setti on kevyt kuljettaa ja sopii akustiseen, dynaamiseen soittoon. Rock- ja metal-rumpalit taas laajentavat settiä usein kaksoisbassorumpupolkimella ja useammalla tomilla, jolloin symbaalimäärä voi nousta viiteen tai kuuteen.
Ammattitason akustinen setti, esimerkiksi Pearl Masters, Tama Star tai DW Collector’s Series, maksaa tyypillisesti 2 000–5 000 euroa runkojen laadusta ja viimeistelystä riippuen. Ludwig ja Gretsch ovat puolestaan tunnettuja perinteikkäistä, lämpimän soivista vintage-tyyppisistä setistä, joita näkee usein studiokäytössä.
Akustinen vai sähkörumpu?
Kerrostalossa asuvalle tai yöharjoittelijalle sähkörumpusetti on usein järkevämpi valinta kuin akustinen. Sähkörummut mahdollistavat harjoittelun kuulokkeilla ilman naapurihaittaa, ja Roland on tässä segmentissä markkinajohtaja laajalla V-Drums-mallistollaan. Aloittelijan sähkösetti maksaa noin 500–900 euroa, kun taas ammattitason moduulit lisäominaisuuksineen nousevat helposti 2 000 euroon.
Yleinen väärinkäsitys on, että sähkörummut opettaisivat huonompaa tekniikkaa kuin akustiset. Todellisuudessa laadukkaan sähkörumpusetin mesh-kalvot (kangaspintaiset lyöntipäät) tuottavat hyvin lähelle akustista pomppausta, ja moni ammattilainen käyttää sähkörumpuja nimenomaan harjoitteluun ja äänitykseen ilman mikitystarvetta.
Yleisimmät virheet setin valinnassa
Ensimmäinen virhe on liian ison setin ostaminen aloittelijalle. Kuusi tomia ja kahdeksan symbaalia ei opeta perustekniikkaa sen paremmin kuin pieni kokoonpano – se vain hidastaa oppimista, kun soittaja joutuu miettimään mihin osaan lyödä.
Toinen virhe on unohtaa telineiden ja jalkapedaalien laatu. Halvassa pakettisetissä hi-hat-jalka voi olla niin epävakaa, että se häiritsee koko soittokokemusta, vaikka rummut itsessään olisivat kunnossa. Kolmas virhe on hankkia symbaalit liian ohuina – ohut crash-symbaali kuulostaa hyvältä studiossa mutta hukkuu bändiharjoituksissa muun soiton alle.
Kuulon suojaaminen rumpujen kanssa
Akustinen rumpusetti voi lähietäisyydeltä ylittää 100 desibeliä, mikä altistaa rumpalin kuulovaurioille jo muutaman vuoden säännöllisen harjoittelun jälkeen. Korvatulpat kuuluvat siksi jokaisen rumpalin vakiovarustukseen sekä harjoituksissa että keikoilla. Muusikon kuulokojeet, joissa äänenpaine vaimenee tasaisesti taajuuksien yli, ovat parempi valinta kuin peruskorvatulpat, koska ne eivät vääristä musiikin sävyä samalla tavalla.
Usein kysyttyä rumpusetin koosta ja osista
Kuinka monta symbaalia aloittelija tarvitsee?
Kolme symbaalia riittää alkuun hyvin: hi-hat, crash ja ride. Tämä yhdistelmä kattaa suurimman osan bändimusiikin perusrytmeistä, ja lisäsymbaaleja kannattaa hankkia vasta kun oma soittotyyli alkaa hahmottua.
Mikä bassorummun koko sopii kotiharjoitteluun?
20–22 tuuman bassorumpu on hyvä kompromissi: se mahtuu kohtuullisen kokoiseen huoneeseen, mutta soi silti täyteläisesti myös bändikäytössä. 24-tuumainen bassorumpu vaatii jo enemmän tilaa ja resonoi voimakkaammin, mikä ei aina sovi kerrostaloasumiseen.
Kannattaako ensimmäinen setti ostaa käytettynä?
Kyllä, jos runko ja kalvot on tarkistettu kunnolla. Käytetty rumpusetti voi säästää 30–50 prosenttia uuden hintaan verrattuna, ja monet ammattimerkit kuten Pearl ja Yamaha kestävät vuosikymmeniä kunnolla huollettuna.
Yhteenveto
Rumpusetin kokoonpano kannattaa valita soittotyylin, tilan ja budjetin mukaan – ei sen mukaan, kuinka monta osaa mahtuu myymälän lattialle. Aloittelijalle riittää pieni ja tukeva peruskokoonpano, kun taas kokenut rumpali osaa jo perustella jokaisen lisätomin ja -symbaalin oman soittonsa kautta. Kuulonsuojaus ja laadukkaat telineet ansaitsevat yhtä paljon huomiota kuin itse rummut ja symbaalit, koska niiden laiminlyönti näkyy – tai kuuluu – vasta vuosien päästä.