Sähkökitaran soundi ratkeaa suurelta osin mikrofoneissa – yksi- ja kaksikelainen mikrofoni kuulostavat niin erilaisilta, että moni aloittelija hämmentyy ensimmäisen kitarakaupan hyllyllä. Tämä artikkeli käy läpi, miten nämä kaksi mikrofonityyppiä eroavat toisistaan, mihin musiikkityyliin kumpikin sopii ja mitä kannattaa huomioida kun valitsee sähkökitaraa tai vaihtaa siihen uusia mikrofoneja.
Yksikelainen mikrofoni – kirkas ja tarkka soundi
Yksikelainen mikrofoni (single coil) on rakenteeltaan yksinkertaisin sähkökitaran mikkityyppi. Se koostuu yhdestä kelasta ja magneeteista, jotka poimivat kielten värähtelyn sähköiseksi signaaliksi.
Soundiltaan yksikelainen on kirkas, terävä ja dynaaminen. Se tuo esiin kielten sointivärin yksityiskohtia paremmin kuin kaksikelainen mikrofoni, minkä vuoksi se sopii erinomaisesti funkiin, countryyn, bluesiin ja perinteiseen rock-soundiin.
Fender on rakentanut koko brändinsä maineen pitkälti yksikelaisten mikrofonien varaan. Stratocaster ja Telecaster ovat tästä parhaat esimerkit – niiden ”twangy” eli helisevä, hieman metallinen soundi on tuttu lukemattomista levytyksistä 1950-luvulta lähtien.
Yksikelaisen mikrofonin heikkous on herkkyys ulkopuoliselle sähkömagneettiselle häiriölle. Tästä syntyy tunnettu hurina, jonka moni kitaristi on kuullut vahvistimesta lähellä loisteputkivalaisinta tai tietokonenäyttöä. Häiriö ei tarkoita viallista laitetta, vaan on ominaista koko mikrofonityypille.
Kaksikelainen mikrofoni – paksu ja häiriötön soundi
Kaksikelainen mikrofoni (humbucker) kehitettiin 1950-luvun puolivälissä juuri ratkaisemaan yksikelaisen hurinaongelma. Nimi ”humbucker” tulee suoraan englannin sanoista ”hum” (hurina) ja ”buck” (kumota).
Rakenteessa on kaksi kelaa, jotka on kytketty vastakkaiseen vaiheeseen ja napaisuuteen. Tämä kumoaa ulkopuolisen häiriön lähes kokonaan, mutta samalla soundi muuttuu paksummaksi, lämpimämmäksi ja voimakkaammaksi.
Gibson toi humbuckerit markkinoille ensimmäisenä, ja Les Paul -mallit ovat edelleen kaksikelaisen soundin tunnetuin edustaja. PRS, ESP ja Jackson ovat rakentaneet suuren osan mallistostaan samalle periaatteelle, erityisesti metal- ja hard rock -soittajia ajatellen.
Kaksikelainen mikrofoni tuottaa enemmän eloa, ”sustainia” eli sointien pitkää soimista, ja se pärjää paremmin särön kanssa ilman että soundista tulee sekava. Tästä syystä se on suosituin valinta raskaammassa musiikissa ja soolosoitossa.
Käytännön ero soitettaessa
Ero kuuluu selvimmin, kun samaa riffiä soittaa ensin yksikelaisella ja sitten kaksikelaisella mikrofonilla suoraan saman vahvistimen läpi. Yksikelainen erottelee kielet toisistaan tarkasti, kaksikelainen sulauttaa ne yhtenäiseksi, paksuksi massaksi.
Kokenut studiomuusikko valitsee mikrofonityypin kappaleen mukaan, ei kitaran merkin mukaan. Funk-komppi kaipaa yksikelaisen napakkuutta, kun taas raskas riffi hyötyy humbuckerin painosta.
Monet valmistajat ovat ratkaisseet valintaongelman tarjoamalla molemmat vaihtoehdot samassa kitarassa. HSS-kokoonpano (humbucker-single-single) yhdistää yhden kaksikelaisen ja kaksi yksikelaista mikrofonia, jolloin soittaja pääsee vaihtamaan soundia kytkimellä kesken kappaleen.
Yleisiä virheitä mikrofonivalinnassa
Aloittelija olettaa usein, että kalliimpi kitara tarkoittaa automaattisesti parempaa soundia omaan tyyliinsä. Todellisuudessa 1500 euron Fender Player -sarjan Stratocaster ei sovi metal-riffeihin yhtä hyvin kuin 800 euron ESP-mallin humbucker-kokoonpano, vaikka hintalappu viittaisi toiseen suuntaan.
Toinen tyypillinen virhe on mikrofonin vaihtaminen ilman, että ongelma on oikeasti mikrofonissa. Tylsä tai huriseva soundi johtuu usein viallisesta kaapelista, huonosta potentiometristä tai vahvistimen asetuksista – ei itse mikistä. Kitarakaapeli kannattaa aina tarkistaa ensin, jos soundissa on selittämätöntä särinää tai katkoja.
Kolmas virhe on humbucker-kitaran ostaminen pelkän ulkonäön perusteella, vaikka soittaja tavoittelee esimerkiksi puhdasta country-soundia. Tässä tapauksessa kannattaa mieluummin valita malli, jossa on aidosti yksikelaiset mikrofonit tai coil-split-toiminto, joka jakaa humbuckerin toimimaan yksikelaisen tavoin.
Yleinen myytti: humbucker on aina ”parempi”
Moni aloittelija uskoo, että kaksikelainen mikrofoni on teknisesti kehittyneempi ja siksi parempi valinta kaikkeen. Tämä on myytti. Kyse ei ole paremmuudesta vaan erilaisesta äänimaailmasta – blues- ja funk-kitaristit valitsevat yhä tietoisesti yksikelaisen juuri sen kirkkauden ja dynamiikan takia, eivät siksi että eivät tuntisi vaihtoehtoja.
Suomalaisessa rock- ja metal-perinteessä, joka ulottuu Hurriganesin ja Wigwamin 1970-luvun rock-soundista aina Children of Bodomin ja Wintersunin kaltaisiin kansainvälisiin metal-menestyksiin, humbucker-varusteiset kitarat ovat toki olleet vallitseva valinta. Se ei kuitenkaan tee yksikelaisesta vanhentunutta tekniikkaa, vaan eri työkalun eri tarkoitukseen.
Mikrofonin vaihtaminen – milloin se kannattaa
Valmiin kitaran mikrofonin vaihtaminen on järkevä investointi, kun soittaja on löytänyt oman tyylinsä mutta kitaran alkuperäinen mikrofoni ei tue sitä. Esimerkiksi peruskokoonpanon Squier-kitarassa mikrofonin vaihto humbuckeriin voi tuoda huomattavasti lähemmäs raskaamman musiikin soundia ilman koko soittimen vaihtamista.
Mikrofonin vaihto on käsityönä suoraviivainen mutta vaatii juotostaitoa ja ymmärrystä kytkennöistä. Moni soitinkauppa tarjoaa asennuspalvelun, mikä on suositeltavaa varsinkin jos kyse on ensimmäisestä vaihdosta. Väärin juotettu mikrofoni voi aiheuttaa vaimean äänen tai vaiheongelman toisen mikin kanssa.
Ennen mikrofonin vaihtoa kannattaa myös miettiä, liittyykö soundiongelma kitaran mensuuriin tai kaulan profiiliin – jos soittotuntuma ei muutenkaan miellytä, pelkkä mikrofonin vaihto ei ratkaise koko ongelmaa.
Usein kysytyt kysymykset
Kuulostaako halpa kitara aina huonommalta kuin kallis, jos mikrofonit ovat samaa tyyppiä?
Ei suoraan. Mikrofonin laatu vaikuttaa paljon, mutta myös puumateriaali, kielet ja kitaran säädöt vaikuttavat lopputulokseen. 300 euron aloittelijakitara hyvillä mikrofoneilla voi kuulostaa paremmalta kuin huonosti säädetty 1000 euron malli.
Voiko yhdessä kitarassa olla sekä yksikelaisia että kaksikelaisia mikrofoneja?
Kyllä, tämä on erittäin yleistä. HSS- ja HSH-kokoonpanot yhdistävät molemmat tyypit samaan kitaraan, ja soittaja valitsee kytkimellä, mitä mikrofonia tai mikrofonien yhdistelmää käyttää.
Kuuluuko mikrofonityypin ero akustisesti vai vasta vahvistimen kautta?
Ero kuuluu selvästi vasta sähköisesti vahvistettuna. Akustisesti soitettuna sähkökitaran mikrofonityypillä ei ole juurikaan merkitystä, koska ääni ei tällöin kulje mikrofonin ja vahvistimen kautta.
Yhteenveto
Yksikelainen ja kaksikelainen mikrofoni eivät ole toisiaan parempia vaihtoehtoja, vaan kaksi erilaista työkalua eri musiikkityyleihin. Yksikelainen sopii kirkkaaseen, tarkkaan soundiin – kaksikelainen paksuun ja häiriöttömään.
Paras tapa ymmärtää ero on kokeilla molempia itse soitinkaupassa saman vahvistimen läpi ennen ostopäätöstä. Sopivan soitinkaupan löytäminen omalta paikkakunnalta helpottaa tätä vertailua, sillä henkilökunta osaa yleensä suositella juuri omaan soittotyyliin sopivaa mikrofonikokoonpanoa.