Vintage-soittimen arvo määräytyy ennen kaikkea kahdesta asiasta: soittimen kunnosta ja siitä, kuinka paljon siinä on jäljellä alkuperäisiä osia. Tämä artikkeli on tarkoitettu sinulle, joka harkitset 1960-luvun Fenderin, vanhan Landolan, perintöviulun tai isoisän harmonikan ostamista tai myymistä etkä halua maksaa liikaa tai myydä liian halvalla. Kun tiedät, mitä asiantuntija katsoo ensimmäisenä, pystyt arvioimaan hintapyynnön järkevyyden jo ennen kuin soitin päätyy arvioijalle.
Mikä tekee soittimesta vintagen?
Kun soittimesta puhutaan vintagena, sillä tarkoitetaan yleensä vähintään 25-30 vuotta vanhaa soitinta, joka edustaa jotakin haluttua valmistuskautta. Ikä ei yksinään tee soittimesta arvokasta. Vuoden 1962 Fender Stratocaster ja vuoden 1982 tehtaan perusmallinen sähkökitara ovat molemmat vanhoja, mutta niiden hinnat eroavat kymmenkertaisesti.
Kitaroissa halutuimpia ovat esimerkiksi niin sanotut pre-CBS-Fenderit eli ennen vuotta 1965 valmistetut soittimet, 1950-luvun Gibson Les Paulit sekä sotaa edeltävät Martinin akustiset kitarat. Vuosien 1958-1960 Les Paul Standard on alan tunnetuin esimerkki, ja hyväkuntoisista yksilöistä maksetaan kansainvälisesti satojatuhansia euroja. Viuluissa arvo perustuu rakentajaan ja koulukuntaan. Vanha tehdasviulu, jonka sisällä on Stradivarius-etiketti, on lähes aina 1800-1900-lukujen vaihteen kopio, jonka arvo jää 200-800 euroon.
Alkuperäisyys vintage-soittimen arvon ytimessä
Keräilijämarkkinoilla alkuperäisyys painaa usein enemmän kuin ulkonäkö. Kokenut arvioija aloittaa sähkökitarasta tarkistamalla, onko lakkapinta tehdasmaalaus. Uudelleenmaalaus eli refinish laskee arvoa tyypillisesti 30-50 prosenttia, ja harvinaisissa malleissa enemmänkin.
Seuraavaksi käydään läpi osat. Gibsonin 1950-luvun PAF-mikrofonit, Fenderin kaulan päivämäärämerkinnät, potentiometrien valmistajakoodit ja alkuperäiset virittimet kertovat, onko kitara pysynyt yhtenä kokonaisuutena vai koottu osista. Vaihdettu mikrofoni voi viedä tuhansia euroja arvosta, ja jos mikrofonien tyypeistä tarvitsee kertausta, siitä on oma artikkelinsa yksi- ja kaksikelaisista mikrofoneista. Myös alkuperäinen kotelo, takuukortti ja kuitti nostavat hintaa. Täydellinen paketti eli case candy voi lisätä arvoon useita satoja euroja.
Viuluissa, alttoviuluissa ja selloissa alkuperäisyyttä arvioidaan eri tavalla. Kaulan vaihto on vanhoissa jousisoittimissa normaalia, sillä lähes kaikki ennen 1800-lukua rakennetut viulut on modernisoitu. Arvoon vaikuttavat rakentajan tunnistettavuus, sertifikaatti tunnetulta asiantuntijalta ja tarvittaessa dendrokronologinen eli puun vuosirenkaisiin perustuva ajoitus.
Kunto: mikä on kosmeettista ja mikä rakenteellista
Kunto jakautuu kahteen luokkaan. Kosmeettiset jäljet, kuten lakan kuluminen kyynärvarren kohdalta, soljen naarmut tai lakan halkeilu, eivät juuri vähennä arvoa. Niitä pidetään merkkinä aidosta käytöstä, ja aidosti kulunut lakkapinta voi olla jopa toivottu.
Rakenteelliset viat ovat eri asia. Katkennut ja korjattu kaula, erityisesti Gibsonin kallistetun virityskoneiston kohdalta, laskee arvoa selvästi, vaikka korjaus olisi tehty taitavasti. Akustisessa kitarassa kannen painuminen tallan takaa, irronnut talla tai halkeama kannessa vaikuttavat sekä soittoon että hintaan. Pianoissa ratkaisevaa on virityspenkin kunto: jos virityspiikit eivät enää pidä, korjaus maksaa helposti enemmän kuin soitin on arvoltaan.
Nauhojen vaihto on rajatapaus. Ammattimaisesti tehty uudelleennauhoitus laskee keräilyarvoa hieman, mutta soittavalle muusikolle se on usein plussaa. Kitara, jonka nauhat on kulutettu loppuun, vaatii joka tapauksessa 300-500 euron korjauksen, joten tämä kannattaa huomioida hinnassa. Soittimen korjaukset ja huollot tehdään soitinhuollossa, eikä niitä yleensä hoideta myyntiliikkeessä.
Myytti: vanha soitin on aina hyvä sijoitus
Tämä uskomus on sitkeä, ja se johtaa vuosittain kalliisiin virheostoksiin. Suurin osa vanhoista soittimista on aikansa massatuotantoa, eikä niiden hinta nouse. Vanha akustinen piano on hyvä esimerkki. Kymmenien vuosien ikäisiä kotipianoja annetaan Suomessa ilmaiseksi pois, koska kuljetus maksaa 150-400 euroa ja viritys sen päälle noin 100-150 euroa. Poikkeuksia ovat esimerkiksi hyvin huolletut Steinway- ja Bechstein-flyygelit, ja niidenkin arvo riippuu kunnostuksen laadusta.
Samoin on suomalaisten soitinten kanssa. 1960-1970-lukujen Landola-kitaroille on syntynyt oma keräilijäjoukkonsa, mutta useimpien yksilöiden hinnat liikkuvat edelleen sadoissa euroissa. Vanha harmonikka voi näyttää komealta, mutta jos palkeet vuotavat ja äänilaattojen vahat ovat kuivuneet, kunnostus voi maksaa enemmän kuin valmis soitin. Käsin tehty vanha kantele kiinnostaa kansanmusiikkipiirejä, mutta sen arvo perustuu enemmän soittokuntoon ja tekijään kuin ikään.
Yleisimmät virheet vintage-kaupassa
Ensimmäinen virhe on luottaa sarjanumeroon yksinään. Sarjanumerot ja logot ovat helpoimpia väärennettäviä asioita, ja erityisesti Gibson- ja Fender-väärennöksiä on liikkeellä paljon. Sarjanumeron pitää täsmätä potentiometrien koodien, kaulan merkintöjen, rungon jyrsintöjen ja rakenneyksityiskohtien kanssa.
Toinen virhe on ”entisöidä” soitin ennen myyntiä. Myyjä hioo kuluneen lakan, vaihtaa ruostuneet ruuvit ja asentaa uudet virittimet, ja keräilyarvo putoaa samalla puoleen. Vanhat osat kannattaa aina säilyttää, vaikka ne vaihdettaisiin.
Kolmas virhe koskee vahvistimia. 1960-1970-lukujen putkivahvistimissa voi olla kaksinapainen virtajohto ilman maadoitusta ja niin sanottu death cap -kondensaattori, joka voi vikaantuessaan johtaa sähköä soittajaan. Sähköturvallisuutta ei kannata uhrata alkuperäisyyden takia. Vanha vahvistin kuuluu tarkastuttaa ennen ensimmäistä keikkaa, ja vaurioituneet kaapelit poistetaan käytöstä. Kun vahvistin toimii taas, kuulosuojaus on tarpeen: putkivahvistin, jonka pitää soida täysillä kuulostaakseen hyvältä, ylittää harjoitustilassa helposti 100 desibeliä, joten muusikon korvatulpat ovat yhtä tärkeät kuin kitara.
Näin arvioit vintage-soittimen ennen kauppaa
Ammattilainen etenee tyypillisesti seuraavassa järjestyksessä:
1. Mallin ja valmistusvuoden selvittäminen sarjanumerosta ja tehdasmerkinnöistä.
2. Lakan ja pintakäsittelyn tarkistus UV-lampulla, jonka valossa uudelleenmaalaus ja paikkaukset erottuvat.
3. Kansilevyjen ja elektroniikkakotelon avaaminen, jotta juotokset ja osien päivämäärät voi tarkistaa.
4. Rakenteen tarkistus: kaulan suoruus, halkeamat, tallan ja kannen kunto.
5. Toteutuneiden kauppahintojen vertailu, ei pelkkien pyyntihintojen.
Tarkempi tarkistuslista löytyy artikkelista käytetyn soittimen kunnon tarkistamisesta ennen ostoa. Arvokkaissa jousisoittimissa ja yli 5 000 euron kitaroissa riippumaton arvio maksaa itsensä takaisin, vaikka se maksaisi 100-300 euroa.
Myyjän kannattaa harkita myös kanavaa. Soitinkaupan komissiomyynnissä liike hoitaa esittelyn ja kaupan, ja ostajalla on luotettava vastapuoli. Prosessi on kuvattu tarkemmin artikkelissa komissiomyynnin toiminnasta soitinkaupassa. Ammattimuusikolle on hyvä tietää, että elinkeinotoiminnassa käytetyn soittimen hankinta on vähennyskelpoinen meno, mutta keräilytarkoituksessa ostettu soitin ei ole.
UKK
Laskeeko uudelleenmaalaus aina vintage-kitaran arvoa?
Keräilijämarkkinoilla lähes aina, tyypillisesti 30-50 prosenttia. Poikkeus on ammattitaitoinen, jo vuosikymmeniä sitten tehty maalaus harvinaisessa mallissa, jolla voi olla oma historiallinen arvonsa. Soittimeksi ostettaessa refinish voi tarkoittaa edullista tapaa saada vanha soitin käyttöön.
Onko viulun sisällä oleva etiketti luotettava todiste alkuperästä?
Ei ole. Etikettejä on kopioitu ja vaihdettu satoja vuosia, joten arvio perustuu rakenteeseen, lakkaan, puuhun ja asiantuntijan sertifikaattiin.
Kannattaako vintage-soittimeen vaihtaa uusia osia?
Kuluvat osat kuten kielet, satula ja tarvittaessa nauhat voi vaihtaa. Alkuperäiset osat kannattaa kuitenkin säilyttää ja antaa ostajalle myynnin yhteydessä, koska ne palauttavat suuren osan arvosta.
Yhteenveto: hinta muodostuu yksityiskohdista
Vintage-soittimen arvo määräytyy alkuperäisyydestä, rakenteellisesta kunnosta ja dokumentaatiosta. Ikä ja ulkonäkö vaikuttavat vähemmän. Ennen kauppaa kannattaa avata kansilevyt, tarkistaa lakka UV-valossa ja verrata toteutuneita kauppahintoja. Kalliissa soittimessa riippumaton arvio on halpa vakuutus. Jos soitin on tarkoitettu soittamiseen, pienet muutokset eivät haittaa, kunhan hinta vastaa niitä.