Bassokitaran valinta tuntuu aloittelijasta usein kitaran valintaa helpommalta, kunnes kaupan seinällä on vierekkäin neli-, viisi- ja kuusikielisiä malleja ja hintalapussa lukee ”short scale” tai ”35 tuumaa”. Tämä artikkeli auttaa valitsemaan bassokitaran kahden tärkeimmän ominaisuuden, kielten määrän ja mensuurin, perusteella. Saat tietää, mikä yhdistelmä sopii omaan musiikkityyliisi, käsiesi kokoon ja budjettiisi, jotta ensimmäinen soitin ei jää nurkkaan puolen vuoden päästä.
Mensuuri ratkaisee kielijännityksen ja tuntuman
Mensuuri tarkoittaa kielen värähtelevää pituutta satulasta talaan. Bassoissa käytössä on neljä pääluokkaa. Lyhyt mensuuri on noin 30 tuumaa (762 mm), keskipitkä 32 tuumaa (813 mm), pitkä eli standardimensuuri 34 tuumaa (864 mm) ja erikoispitkä 35 tuumaa (889 mm) tai enemmän.
Valtaosa myytävistä bassoista on 34-tuumaisia. Fender Precision Bass, Fender Jazz Bass ja Music Man StingRay käyttävät kaikki pitkää mensuuria, ja juuri siksi suurin osa opetusmateriaalista ja kielisarjoista on suunniteltu sille. Pidemmässä mensuurissa kieli on samassa vireessä kireämmällä. Ääni on silloin napakampi ja matala pää selkeämpi, mutta otelaudalla joutuu venyttämään sormia enemmän.
Lyhyen mensuurin bassot, kuten Fender Mustang Bass, Höfner Violin Bass tai Gibson EB-0, soivat pyöreämmin ja tuntuvat kevyiltä. Otevälit ovat lyhyempiä ja kaula on lähempänä kehoa. Mensuurin vaikutusta soitettavuuteen kitaroissa yleisemmin käsitellään artikkelissa kitaran mensuuri ja kaulan profiili.
Myytti: lyhyt mensuuri on vain lapsille
Lyhyitä bassoja pidetään usein lasten tai ”oikean” basson korvikkeena. Väite ei pidä paikkaansa. Paul McCartney soitti Beatlesin levytyksillä Höfneria, ja monet indie-, punk- ja soul-basistit valitsevat lyhyen mensuurin tarkoituksella sen tumman ja pehmeän soinnin vuoksi.
Lyhyt mensuuri sopii erityisen hyvin, jos kädet ovat pienet, jos olkapää tai ranne vaivaa tai jos soittaa myös kitaraa ja vaihtaa soittimesta toiseen samalla keikalla. Poikkeuksia on silti. Viisikielisessä lyhyessä bassossa matala H-kieli jää helposti löysäksi ja epätarkaksi. Jos pääset kokeilemaan kaupassa, kokeile myös mallia, jonka kielijännitys miellyttää kättä.
Neljä, viisi vai kuusi kieltä?
Nelikielinen basso (E-A-D-G) on klassinen valinta. Sillä soitetaan suurin osa rockista, popista, bluesista ja funkista. Kaula on kapea, kielten väli talassa noin 19 mm, ja vasemman käden asento on luonteva. Aloittelijalle neljä kieltä on lähes aina järkevin lähtökohta.
Viisikielinen basso lisää matalan H-kielen (noin 31 Hz). Se on Suomessa yleinen metallimusiikissa, jossa alavireiset kitarat vaativat bassolta syvempää pohjaa. Kotimaisen metallin perinne Children of Bodomista Insomniumiin näkyy soitinkauppojen valikoimissa: viisikielisiä on tarjolla jo noin 300 eurosta. Viisikielinen sopii myös gospeliin, modernin popin syntikkabassolinjoihin ja big band -tyyppisiin sovituksiin, joissa sävellaji vaihtelee usein.
Kuusikielinen lisää vielä korkean C-kielen. Sitä käytetään jazzissa, fuusiossa ja soolosoitossa, jossa basso soittaa myös sointuja ja melodioita. Kaula on leveä ja painava, ja tekniikka vaatii vuosien harjoittelua. Ensimmäiseksi soittimeksi se sopii harvoin.
Kielten määrän ja mensuurin yhteispeli
Mensuuri ja kielimäärä liittyvät toisiinsa. Matala H-kieli tarvitsee riittävästi jännitystä soidakseen selkeästi, ja siksi monet viisikieliset valmistetaan 35 tuuman mensuurilla. Kokenut basisti testaa viisikielisestä ensimmäisenä H-kielen: soittaa tyhjää kieltä ja otetta viidennellä nauhalla ja kuuntelee, soiko ääni selkeänä vai jääkö se puuromaiseksi.
Erikoistapauksena ovat viuhkanauhaiset (fanned fret) bassot, esimerkiksi Dingwall. Niissä matalan kielen mensuuri on pidempi kuin korkean, jolloin H-kieli kiristyy ilman, että G-kielestä tulee jäykkä. Ratkaisu on tehokas mutta hinnakas, ja soittaminen vaatii hieman totuttelua.
Viisikielisen kaulan kielten väli talassa on usein 16,5-18 mm. Slap-tekniikka tuntuu silloin ahtaammalta kuin nelikielisessä. Jos funk ja slap ovat tärkeitä, kannattaa etsiä viisikielinen, jossa kielten väli on leveämpi.
Hintatasot ja esimerkkimallit
Aloittelijan nelikielinen basso, esimerkiksi Squier Affinity Precision tai Yamaha TRBX174, maksaa noin 200-350 €. Ibanez SR -sarjan edulliset mallit ovat suosittuja kevyen kaulansa ansiosta. Keskitasolla Fender Player -sarjan Precision ja Jazz Bass maksavat noin 800-1 200 €, ja hinta sisältää jo valmiiksi hyvän nauhatyön ja vakaat virittimet. Music Man StingRay ja Fender American Professional -sarja liikkuvat noin 1 800-2 800 €:ssa.
Viisikielinen on tyypillisesti 50-150 € kalliimpi kuin vastaava nelikielinen. Kielisarjakin on kalliimpi: nelikielisen sarja maksaa noin 25-45 € ja viisikielisen 35-60 €. Kielten kunnon vaikutuksesta sointiin kerrotaan lisää artikkelissa kielten vaihtoväli ja kunto.
Yleisimmät virheet bassokitaran valinnassa
Ensimmäinen virhe on hankkia viisikielinen ”varmuuden vuoksi”, vaikka bändi soittaa E-vireessä. Leveämpi kaula hidastaa oppimista, ja H-kieli jää vaimentamatta ja surisee taustalla. Moni aloittelija palaa nelikieliseen vuoden sisällä.
Toinen virhe on ostaa basso pelkän ulkonäön tai idolin soittimen perusteella kokeilematta. Basso voi painaa 3,5-5,5 kg, ja 90 minuutin harjoitus painavalla soittimella tuntuu selässä. Kannattaa kokeilla soitinta seisten ja hihnan kanssa.
Kolmas virhe on unohtaa vahvistin. Hyvä basso pienen kitaravahvistimen läpi soitettuna kuulostaa huonolta ja voi rikkoa kaiuttimen. Bassovahvistimen kotikäyttöön riittää 15-50 W, bändiharjoituksiin tarvitaan yleensä 100-300 W. Muista myös kuulonsuojaus. Rumpujen ja bassovahvistimen kanssa treenikämpällä äänitaso nousee helposti yli 100 desibelin, joten muusikon korvatulpat kannattaa hankkia heti ensimmäisiin bändiharjoituksiin. Tarkista samalla, että vahvistimen virtajohto ja maadoitus ovat kunnossa ja että kaapeleissa ei ole rikkinäisiä liittimiä.
Bassokitara lapselle ja musiikkiopistoon
Lapselle, joka on noin 8-12-vuotias, lyhyen mensuurin nelikielinen on lähes aina oikea ratkaisu. Kunnallisissa musiikkiopistoissa ja pop/jazz-opistoissa sähköbasson opetus aloitetaan yleensä nelikielisellä, ja tasosuoritukset onnistuvat sillä hyvin. Ennen ostoa kannattaa kysyä opettajalta, toivooko hän tiettyä mensuuria tai kielimäärää. Viisikielinen tulee usein ajankohtaiseksi vasta jatkotasoilla tai jazzopinnoissa.
UKK
Voiko aloittelija aloittaa viisikielisellä bassolla?
Voi, jos tähtäimessä on selvästi metalli tai alavireinen musiikki. Muissa tyyleissä nelikielinen on helpompi ja opetusmateriaali sopii siihen suoraan.
Onko 34 tuuman mensuuri liian pitkä pienille käsille?
Ei välttämättä. Ohut kaulaprofiili, kuten Jazz Bassissa tai Ibanez SR:ssä, auttaa paljon. Jos venyttely tuntuu kipeältä vielä kuukauden harjoittelun jälkeen, 30- tai 32-tuumainen on parempi.
Käyvätkö samat kielet kaikkiin bassoihin?
Eivät. Kielisarjat valmistetaan mensuurin mukaan (short, medium, long, extra long). Väärän pituiset kielet eivät mahdu virittimiin oikein tai niiden kierretty osa osuu satulaan.
Näin teet lopullisen valinnan
Valitse ensin kielimäärä musiikin perusteella: neljä kieltä useimpiin tyyleihin, viisi alavireiseen metalliin ja moderniin popiin, kuusi vasta kun tekniikka on hallussa. Valitse sitten mensuuri kehon ja soinnin mukaan: 34 tuumaa yleiskäyttöön, 30-32 tuumaa pienille käsille ja pehmeämmälle soundille ja 35 tuumaa viisikieliseen, jos H-kielen tarkkuus on tärkeää. Kokeile vähintään kolmea mallia saman päivän aikana samalla vahvistimella. Silloin erot kuulee ja tuntee selvästi.