Klassinen kitara ja teräskielinen kitara näyttävät kaukaa samanlaisilta, mutta soittotuntuma, ääni ja käyttötarkoitus eroavat yllättävän paljon. Tämä artikkeli on soittoa aloittavalle, lapsen ensimmäistä kitaraa hankkivalle vanhemmalle ja soittajalle, joka harkitsee vaihtoa kitaratyypistä toiseen. Kun erot ovat selvillä, soitinkaupassa voi kysyä oikeita asioita eikä kotiin päädy kitara, joka ei sovi omaan musiikkiin.
Kielet ratkaisevat enemmän kuin runko
Suurin ero on kielissä. Klassisessa kitarassa on nylonkielet, ja kolme bassokieltä on nylonsydämisiä, metallilangalla punottuja. Teräskielisessä akustisessa kitarassa kaikki kielet ovat metallia, yleensä pronssia tai fosforipronssia.
Ero näkyy kielten jännityksessä. Teräskielisen kitaran kielten yhteinen veto kaulaan on noin 70-80 kg, kun nylonkielillä se jää noin 35-45 kg:aan. Siksi teräskielisen kitaran kaulassa on säätötanko, jolla kaulan kaarevuutta säädetään. Perinteisessä klassisessa kitarassa säätötankoa ei yleensä ole, koska sitä ei tarvita.
Tästä seuraa käytännön sääntö, jota ei kannata rikkoa: klassiseen kitaraan ei laiteta teräskieliä. Kaula ja talla eivät kestä vetoa, ja vahinko voi syntyä muutamassa viikossa.
Kaula, otelauta ja soittotuntuma
Klassisen kitaran kaula on leveä ja litteä. Satulan leveys on tyypillisesti 50-52 mm, kun teräskielisessä se on yleensä 42-45 mm. Leveä kaula antaa sormille tilaa klassisen tekniikan sormisoittoon, mutta pienikätiselle se voi tuntua aluksi kömpelöltä.
Teräskielisen kitaran kaula on kapeampi ja pyöreämpi, ja otelaudassa on usein lievä kaarevuus. Sointuotteet ja barré-otteet ovat lyhyemmän matkan päässä, mutta kielet painuvat raskaammin ja tuntuvat sormenpäissä terävämmiltä. Mensuurissa ero on pienempi kuin moni olettaa: klassisessa noin 650 mm, teräskielisessä tyypillisesti 628-650 mm mallista riippuen. Aiheesta lisää artikkelissa kitaran mensuuri ja kaulan profiili.
Kokenut myyjä katsoo ensin ostajan kättä ja kysyy, mitä musiikkia on tarkoitus soittaa. Vasta sen jälkeen puhutaan merkeistä ja hinnoista.
Soundi ja musiikkityyli
Nylonkieli soi pehmeästi, lämpimästi ja lyhyemmin. Se sopii klassiseen musiikkiin, flamencoon, bossa novaan, lastenlauluihin ja hiljaiseen säestykseen. Teräskieli soi kirkkaasti ja pitkään, ja sen äänessä on enemmän yläsävelistöä. Se on luonteva valinta pop-, rock-, folk- ja country-säestykseen sekä plektralla soitettuun komppiin.
Suomessa klassinen kitara on musiikkiopistojen pääsoitin kitaransoitossa. Kunnallisten musiikkiopistojen tasotutkinnoissa soitetaan klassista ohjelmistoa nylonkielisellä kitaralla, joten opistoon hakevan lapsen soitinvalinta on käytännössä valmiiksi tehty. Rytmimusiikin linjoilla ja yksityisillä soittotunneilla teräskielinen tai sähkökitara on yleisempi.
Rajatapauksia on. Jazzkitaristit ja laulaja-lauluntekijät käyttävät joskus nylonkielistä kitaraa juuri sen pehmeyden vuoksi. Myös crossover-mallit, joissa on kapeampi kaula ja elektroniikka, yhdistävät nylonkielisen soundin teräskielisen kitaran tuntumaan.
Hinnat ja aloittelijan vaihtoehdot
Aloittelijan klassisen kitaran saa noin 120-250 eurolla. Yamaha C40 on tuttu perusmalli musiikkiopistojen aloittelijoilla, ja vähän kalliimmissa malleissa on usein massiivipuinen kansi, joka soi paremmin. Teräskielisissä aloitustaso on hieman korkeampi: Yamaha F310 maksaa tyypillisesti 200-350 €, ja ero halvimpaan malliin kuuluu ja tuntuu.
Keskitasolla, 500-1 500 eurossa, molemmissa tyypeissä siirrytään massiivipuisiin kansiin ja parempiin viimeistelyihin. Teräskielisissä tutut merkit kuten Martin, Taylor ja Yamahan kalliimmat sarjat sijoittuvat tähän ja sen yläpuolelle. Kotimaisista valmistajista Landolalla on pitkä historia suomalaisessa kitaranvalmistuksessa, ja käytettyjä Landoloita näkee edelleen soitinkauppojen komissiohyllyissä. Molempien tyyppien valikoimaa voi selata akustisten kitaroiden tuotealueella.
Halvimmissa, alle 100 euron kitaroissa ongelma on harvoin itse puu. Ongelma on korkea kielten korkeus otelaudasta, joka tekee soitosta raskasta ja saa aloittelijan luovuttamaan. Hyvä soitinkauppa säätää kitaran ennen myyntiä. Varsinaiset korjaukset ja laajempi säätötyö kuuluvat kuitenkin soitinhuoltoon, eivät myyntitiskille.
Myytti: nylonkielinen on aina helpompi aloittaa
Yleinen neuvo on aloittaa klassisella kitaralla, koska nylonkielet eivät satu sormiin. Osittain totta: sormenpäät kipeytyvät nylonkielillä vähemmän ensimmäisten 2-4 viikon aikana.
Neuvo ei kuitenkaan päde kaikille. Leveä kaula on aikuiselle pienikätiselle ja nuorelle soittajalle usein vaikeampi kuin teräskielisen kitaran kapea kaula. Lisäksi motivaatio ratkaisee: jos tavoitteena on soittaa nuotiolla suomirockia tai säestää omia biisejä, nylonkielinen kitara voi tuntua väärältä soundiltaan heti alussa. Soittaja, joka kuulee kitarastaan oman musiikkinsa, harjoittelee enemmän. Sormien kovettuminen on ohimenevä vaihe.
Yleisimmät virheet kitaratyypin valinnassa
Ensimmäinen virhe on ostaa kitara pelkän ulkonäön tai hinnan perusteella kysymättä, mitä musiikkia sillä soitetaan. Toinen on ostaa lapselle täysikokoinen kitara kasvunvaraksi. Klassisia kitaroita on 1/4-, 1/2- ja 3/4-koossa, ja alle 10-vuotiaalle oikea koko tekee soitosta mahdollista. Kolmas virhe on vaihtaa kielet väärään tyyppiin, esimerkiksi teräskielet nylonkitaraan, tai jättää alkuperäiset kielet vuosiksi paikalleen. Kielten vaihtovälistä kerrotaan tarkemmin artikkelissa kielten vaihtoväli ja kunto.
Lasten kohdalla kannattaa erottaa oikea soitin leikkisoittimesta. Lelukauppojen muoviset leikkikitarat eivät pysy vireessä, eivätkä ne opeta soittamaan. Pienimmille tarkoitetuissa tuotteissa on myös huomioitava ikäsuositus, sillä irtoavat pienet osat, kuten virityskoneiden nupit tai tallanappulat, aiheuttavat tukehtumisvaaran alle 3-vuotiaille.
Mikitetty kitara ja turvallisuus lavalla
Monessa teräskielisessä ja osassa klassisia kitaroita on valmiina mikrofoni ja esivahvistin. Silloin kitaraa voi soittaa vahvistimen tai PA-järjestelmän kautta. Kun ääni kulkee kaiuttimien kautta, myös kuulon suojaus tulee ajankohtaiseksi. Bändiharjoituksissa ja keikoilla äänenpaine nousee helposti kuulolle haitalliselle tasolle, joten muusikon korvatulpat tai yksilöllisesti valetut kuulosuojaimet kuuluvat jokaisen kitaristin varusteisiin.
Sähköturvallisuudessa perusasiat ovat yksinkertaiset: maadoitetut pistorasiat, ehjät kaapelit ja virtajohdot sekä viallisten kaapeleiden poistaminen käytöstä heti. Rätisevä liitin on varoitusmerkki, ei pelkkä äänihäiriö.
UKK
Voiko klassiseen kitaraan vaihtaa teräskielet?
Ei voi. Klassisen kitaran kaulassa ei yleensä ole säätötankoa, eikä rakenne kestä teräskielten noin kaksinkertaista vetoa. Seurauksena voi olla kaulan taipuminen tai tallan irtoaminen.
Kumpi sopii paremmin lapsen ensimmäiseksi kitaraksi?
Musiikkiopistoon menevälle lapselle klassinen kitara oikeassa koossa, koska opetus perustuu siihen. Jos lapsi haluaa soittaa poppia omaksi ilokseen, pienikokoinen teräskielinen kitara voi olla motivoivampi, kunhan kielet on säädetty matalalle.
Paljonko hyvä aloittelijan kitara maksaa?
Klassinen kitara noin 120-250 € ja teräskielinen noin 200-350 €. Alle 100 euron kitaroissa soitettavuus on usein heikko ilman erillistä säätöä.
Valitse musiikin, ei kielen mukaan
Klassinen kitara on pehmeä, leveäkaulainen ja tehty sormisoittoon sekä musiikkiopistojen ohjelmistoon. Teräskielinen kitara on kirkas, kapeakaulainen ja luonteva valinta komppiin, lauluun ja populaarimusiikkiin. Paras ratkaisu syntyy, kun soittaja kokeilee kumpaakin tyyppiä soitinkaupassa samana päivänä. Muutamassa minuutissa käsi ja korva kertovat, kumpi tuntuu omalta.